Pirta 3/2009 Kalevalaa ja komediaa karjalan kielellä

Kalevalaa ja komediaa karjalan kielellä

Lempäälän Kalevalaiset ja muut kymmenet kiinnostuneet tutustuivat jo toistamiseen Venäjän karjalaisiin, kun ohjelmaryhmä Tilkuzet Aunuksen Vitelen kylästä tuli kevätlomallaan laulamaan ja näyttelemään meille. Viime vuonna vastaavat vieraat olivat vepsäläisiä.

Halu säilyttää isien ja äitien karjalankieli, muodossa livvi, vepsä, viena tai lyydi, on monella jälkeläisellä vahva, mutta ponnisteluja tarvitaan. Tilkuzet-ryhmän opettajat kyllä ponnistelevat suorastaan riemukkaalla tavalla.

Suomen päässä puuhamiehenä oli pitkäaikainen Karjala-harrastaja Pekka Kiehelä, jolla on laajat kontaktit karjalansukuisiin rajan molemmin puolin. Niinpä viteleläisiä kuulemassa oli myös toistakymmentä Tampereen seudun suojärveläistä. Monelle heistä näytelmän Samvaaru (Samovaari) replikoinnin seuraaminen oli vallan helppoa. Muun yleisön johdatti juoneen mukaan ryhmän johtaja, opettaja Raisa Kudzijeva. Ja onhan livvissä sentään tuttua ainesta hämäläistenkin korviin.

Kalevalan kääntäjä kunniavieraana

Toinen päänumero oli kääntäjä Zinaida Dubininan esiintyminen. 75-vuotias Dubinina Aunuksen Kotkatjärven kylästä on tehnyt suurtyön kielensä ja sen puhujien hyväksi sekä runoilijana että kääntäjänä. Pipliaseuran tuella hän käänsi äidinkielelleen Uuden Testamentin – se on nyt myös äänitetty – ja pitkään työn alla ollut Kalevala on ilmestymässä.

Dubinina itse on lähtöisin karjalankielisestä kodista, jossa äiti osasi hyvin ”luguzii” – lapsille ja vasikoille. Lapsille myös ”pajozii pajatettih”. Keskikoulun jälkeen Zinaida pääsi Petroskoihin venäjänkielisen opettajaopiston suomenkieliselle linjalle. Hänen valmistuessaan 1954 koulut kuitenkin muutettiin kokonaan venäjänkieliseksi.

Vuonna 1989 saatiin taas aloittaa pienimuotoista karjalan kielen opetusta. Äidinkielensä opettamisesta innostunut Dubinina alkoi etsiä sopivaa oppimateriaalia. Kalevala tuntui hänestä siihen tarkoitukseen läheiseltä; olipa sen runoista säilynyt toisintoja lähikylissä. Niinpä hän alkoi iltatöinään kääntää Kalevalaa. Loppurohkaisun Dubinina sai Petroskoin pedagogisen yliopiston karjalan kielen opettajalta.

Omakielisestä Kalevalasta on mahdollista tulla yksi karjalaisen identiteetin keskeinen osa. Dubinina on uskoo, että kirjakieli kehittyy, kun sen antaa kehittyä, vaikka kielen tulevaisuus onkin epävarmaa. Valtakielen kilpailijaksi karjalaiset eivät kieltään halua, mutta he tekevät työtä saadakseen olla kaksikielisiä ja -kulttuurisia.

Kalevalaisten Naisten Liitto myönsi projektivaroistaan stipendin Zinaida Dubininalle, minkä hän totisesti ansaitsee! Lempäälän Kalevalaiset iloitsevat, että huomionosoitus kulki meidän kauttamme.

                                                                      *

Sukukieli-iltojen paikkana on ollut seurantalo Säijän kylässä. Järjestelyissä tukena olivat nuorisoseura sekä kyläyhdistys, jonka puheenjohtaja Mikko Kärki on ilomantsilaislaulajan Mateli Kuivalattaren jälkeläisiä. Matka-avustusta vieraille on saatiin Lempäälän kulttuuritapahtumat ry:n kautta ja toki tällaiseen tapahtumaan tarvittiin myös talkootyötä, joka tällä kertaa oli paljolti puheenjohtaja Päivi Kortenimen harteilla.

Säijä muuten sijaitsee Pyhäjärven rannalla vastapäätä Laukon kartanoa, jossa Lönnrot päiväsi Uuden Kalevalan esipuheen 1849. Vesilahdessa muistopäivää juhlittiin huhtikuussa ja siihenkin, jo suunnitteluvaiheessa, osallistuivat myös Lempäälän Kalevalaiset.

Riitta Mäkinen ja Tuula Hyyrö

Julkaistu 3/2009. Koko artikkeli julkaistu fin.i-iterissa kirjoittajien luvalla.