Kansankulttuurin idea yhteisöllisyydessä
Yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan
Yhteisöllisyys on kadonnut suuressa määrin yksilökeskeisestä kulttuuristamme. Nuoria opetetaan selviytymään elämässään ja korostetaan yksilön ominaisuuksia. Tämä ei sinänsä ole huono asia. Kuitenkin on muistettava, että sosiaaliset yhteisölliset taidot ovat keskeisiä, kun puhutaan pärjäämisestä muiden kanssa, olipa kyseessä oma perhepiiri, tuttavat, koulutus, työpaikka, kansainväliset tehtävät, jne.
Yhteisöllisyys, nimenomaan välittämisen kulttuuri saa elämämme rikkaammaksi ja vähentää henkistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.
Kadoksissa ollutta yhteisöllisyyttä on peräänkuulutettu Kauhajoen tragedian johdosta. Hyvinvointiyhteiskunnassamme olemme tottuneet siihen, että viranomaiset hoitavat avun tarpeessa olijat. Kansalaisina olemme omaksuneet passiivisen roolin suhteessa lähimmäistemme hätään.
Perhe on yhteisö, jossa vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsiinsa nähden. Perhe ei kuitenkaan ole enää maassamme yksinomaan miehen ja naisen yhteenliittymä. On yksinhuoltajaperheitä, perheitä, jossa samaa sukupuolta olevat kumppanit kasvattavat adoptiolapsia. Joillakin lapsilla voi olla kaksi tai useampikin perhe, joissa he asuvat osan ajastaan. Olipa tilanne mikä hyvänsä, lasten kannalta tärkeätä on se, että lapsilla on turvallinen ja kannustava elämänpiiri ja heillä on lähellään aikuisia, jotka ottavat lapsista kasvatusvastuun.
Koska ihminen on yksilöllisyytensä lisäksi myös sosiaalinen olento, sosiaalista kasvatusta ei saa unohtaa. Jos yksilö on kasvanut ajamaan omia etujaan ja oikeuksiaan välittämättä muiden asemasta, seurauksena on yhteentörmäys ja hankaluudet muiden kanssa.
Yhteisöllisessä ajattelussa ryhmällä on yhteiset tavoitteet ja jokaisen etu on yhteinen etu. Yhteisö voi niin hyvin tai huonosti kuin sen heikoin lenkki voi. Kaikilla yhteisön jäsenillä on aktiivinen rooli. Kukaan ei jää passiiviseksi sivustakatsojaksi. Omat oikeudet ja vastuu toiminnasta on tasapainossa. Ei pyritä käyttämään muita hyväksi. Jokaisen panosta arvostetaan ja yhteisön jäseniä kannustetaan kehittymään ja käyttämään lahjojaan. Tällöin yhteisön jäsenten luovuus ja lahjat pääsevät esiin, olipa kyseessä työpaikka tai jokin muu toiminta.
Yhteisökasvatuskulttuurissa pyritään nuorisolle kasvattamaan sosiaalisia taitoja tulemaan toimeen toisten yhteisön (yhteisöjen) jäsenten kanssa. Keskeistä on myös konfliktien ratkaiseminen keskustelemalla. Yksilöiden vastuuta pyritään kasvattamaan antamalla heille vastuuta yhteisön toiminnasta. Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee aktiivisia ja vastuuta omaavia kansalaisia. Yhteisöllisessä kasvatuskulttuurissa vallitsee kasvatusoptimismi. Oppilaissa pyritään kehittämään heidän vahvoja ominaisuuksiaan ja vahvistamaan heissä hyvää itsetuntoa. Kriittisyys itseä kohtaan sekä yhteisön toimintaa kohtaan on kehityksen edellytys. Jotta voisi olla oikeudenmukainen, rehellinen ja suvaitseva itseään ja muita kohtaan, tarvitaan kriittistä arviointikykyä omaa ja yhteisön toimintaa kohtaan. Tärkeitä tavoitteita ovat myös luovuuden ja innovatiivisten kykyjen kehittäminen (ajattelun kehittäminen).
Olipa kyseessä perhe tai koulu, muutos yhteisöllisemmän kasvatuskulttuurin suuntaan vaatii arvojen pohtimista. Muutoksen voi aloittaa suhtautumisestaan kanssaihmisiin ja ympäristöönsä. Pitää pohtia kuinka itse muutan asenteitani ja toimintaani. Tätä kautta tapahtuu muiden muuttuminen ja elämän mielekkäämmäksi kokeminen.
Kun olemme muita kohtaan arvostavia ja inhimillisiä, omakin elämämme tulee inhimillisemmäksi.
Lapset ja nuoret kasvaessaan tällaisessa ympäristössä, omaksuvat samalla hyvät sosiaaliset taidot.
Lapsuuden
Lapsuuden tukiverkostoista
Maaseudulla 50-luvulla yhteisöllinen kyläkulttuuri oli elämäntapa. Samanlaista yhteisöllisyyttä oli myös kaupunkikulttuureissa. Lapset olivat tekemisessä eri ikäisten ihmisten kanssa ja oppivat tällöin keskeiset yhteisönsä eettiset ja moraaliset arvot. Vaikka maaseudun yhteisöissä arvomaailma ja käsitykset saattoivat olla ahtaita, kuitenkin sen jäsenet erilaisine luonteenpiirteineen hyväksyttiin yhteisön jäseninä sellaisinaan. Turvallinen ja hyväksyvä ympäristö onkin lapsen kasvun ja itsetunnon kehittymisen kannalta keskeinen asia.
Nykyisessä yksilökeskeisessä ja taloudellisia arvoja korostavassa yhteiskunnassamme ovat nousseet esille yhteisöllisen välittämisen näkemykset. Yhteisöllisyys ja verkostoituminen, jotka tukisivat lasten kasvua, eivät kuitenkaan voi toimia samalla tavalla kuin kymmeniä vuosia sitten. Isovanhemmat ja muutkin lähisukulaiset asuvat usein kaukana toisistaan. Usein tilanne perheissä on se, että lapsia kuljetetaan erilaisiin harrastuksiin ja vanhemmilla on omat menonsa ja harrastuksensa. Työ on usein niin vaativaa ja raskasta, että energiaa riittää lapsille niukasti. Ehkä asenne on myös usein se, että yhteiskunta tarjoaa lapsille ja nuorisolle toimintaa ja aikuiset rientävät omiin menoihinsa. Tilanne varhaiskasvatuksen suhteen on hyvä silloin, kun äiti, joskus myös isä, voi jäädä kotiin hoitamaan lasta tai lapsia. Taloudellinen tilanne vaatii kuitenkin usein molempien vanhempien työssäkäynnin. Tärkeätä on kuitenkin, että lapsilla on yksi tai useampi vanhempi henkilö kasvunsa tukena. Tässä suhteessa isovanhemmat ja myöskin muut lähisukulaiset ovat keskeisessä asemassa.
Pelkillä yhteiskunnan taholta tulevilla toimenpiteillä ei kuitenkaan lasten tilannetta voida auttaa. Jokainen aikuinen henkilö joutuu myös pohtimaan omia asenteitaan. Vanhemmat voivat harrastaa asioita lastensa kanssa ja antaa heille aikaa sen sijaan, että rientävät omiin toveriporukoihinsa tai erilaisiin kokouksiin jne. Jos vanhemmat ovat kiireisiä tahtomattaan, voidaan sukulaisten tai lähipiirin ihmisten kanssa muodostaa verkostoja tukemaan lasten kasvua. Perimmältään kysymys on siitä mitä asioita arvostamme. Kun näemme lasten kasvun ja yhteiskunnan tulevaisuuden sekä inhimillisemmän ja lähimmäisestä välittävän kulttuurin tärkeänä, toimintamme ohjautuu paremman henkisen hyvinvoinnin suuntaan.
Lastentarhoissa ja kouluissa, joissa ryhmät eivät kasva liian suuriksi ja joissa panostetaan yhteisön hyvinvointiin ja kasvatuskulttuuriin, tilanne on hyvä lasten kasvun ja heidän itsetuntonsa hyvän kehittymisen suhteen. Vaikka maassamme on todettu olevan hyvä peruskoulu, kuitenkin se on muotoutunut liiaksi suorituskeskeiseksi koulujen hyvän ilmapiirin ja toimintakulttuurin jäädessä sivuseikaksi.
Pärjääminen ja itsetunto ei ole kiinni vain päässä olevasta tiedon määrästä vaan ennen kaikkea siitä, että lapsi on saanut kasvaa turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä. Hän on oppinut selviytymään myös vastoinkäymisistä ja oppinut käsittelemään sekä itsensä, että lähimmäistensä kanssa kohtaamiaan vaikeitakin asioita. Luova ja innovatiivinen asenne opitaan omakohtaisen aktiivisen toiminnan kautta. Tämä koskee aikaa varhaislapsuudesta koulutukseen saakka. Kysymys ei ole vain lasten vanhemmista, lastentarhoista ja koulusta, vaan koko yhteiskunnan aikuisväestöstä. Mieluummin kannattaa pohtia omia asenteita kuin osoittaa sormellaan muita.
Negatiivisen asenteen lapsia ja muita yhteisöön kuulumattomia ihmisiä kohtaan näkee varsinkin taloyhtiöiden asukkaissa. Naapuritalojen lapsiin ja aikuisiinkin suhtaudutaan suorastaan vihamielisesti. Tällaisessa kaupunkiviidakossa syntyy nuorisojengejä, jotka vahingoittavat omaisuutta, eivätkä kykene positiiviseen vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Tuskimpa kyseessä on pelkkä nuoruuteen liittyvä kapinointi. Jos ympäristön lapsia ohjataan aikuisten taholta vaalimaan ympäristöään jo hiekkalaatikolta lähtien ja tulemaan toimeen aikuisten kanssa, tilanne olisi aivan toinen. Nuoriso suhtautuisi ympäristöönsä toisin kuin vain vahingoittamalla sitä. Jotta asiat muuttuisivat, täytyy muutoksen alkaa aikuisista ja heidän omista asenteistaan. Kysymys ei ole siitä, että eri ikäluokat vaativat itselleen koko ajan oikeuksia ja viis välittävät muista. Omaa etua voi ajatella myös kokonaisuuden hyvinvoinnin kautta. Jos yhteisö, jossa elämme voi hyvin, myös oma henkinen hyvinvointimme kasvaa.
Vasta kun aikomuksemme ja tuumailumme muuttuvat toiminnaksi yhteisen hyvän vuoksi, syntyy hedelmällistä yhteistyötä, joka koituu jokaisen yhteisön jäsenen eduksi.
Kirjoita uusi kommentti